Venäjän epävakaus uhka ja mahdollisuus

Wagnerin viikonloppuna toteuttama kapina loppui lyhyeen, mutta matopurkin kansi on nyt raollaan. Aseellinen kapinointi oli ennen vain skenaario muiden joukossa, joka nyt realisoitui yllättävällä tavalla.

Pohditaanpa lyhyesti. Mitä jos tilanne olisi vain eskaloitunut ja Wagnerin johtaja Prigozhin ei olisi luovuttanut, vaan joukot olisivat jatkaneet etenemistään kohti Moskovaa, haastaen Venäjän joukkoja myös aseellisesti? Oletettavasti Wagner ei olisi ollut tähän riittävän vahva toimija ja keskushallinto olisi saanut tilanteen lopulta haltuun.

Tätä yksittäistä tapahtumaa suurempi ongelma on kuitenkin se, että aseellisen kapinan mahdollisuus on ylipäänsä olemassa tuhansia ydinaseita omaavassa valtiossa.

Ydinaseet ovat tietysti jo vakava riski sotaa lietsovan Putinin hallinnon käsissä, mutta potentiaalisesti vieläkin suurempia ongelmia muodostuisi, mikäli autonomisesti toimivat sotaherrat saisivat niitä haltuunsa ja niiden päätyminen kansainvälisille pimeille markkinoille mahdollistuisi sisällissodan tai paikallisen kapinan myötä.

Sisäisesti mureneva Venäjä olisi todennäköisesti Ukrainan kannalta hyvä asia - ainakin lyhyellä aikavälillä. Alueita saataisiin takaisin, mutta toisaalta globaalissa mittakaavassa uhat eivät katoaisi mihinkään, vaan voisivat jopa pahentua. Toisaalta ilman sisäisiä ongelmia raaka tuhoamissota pitkittyy pitkittymistään.

Hyviä vaihtoehtoja ei ole ja tämän vuoksi onkin tärkeää, että Suomi pystyy luovimaan turvallisuuspolitiikan aallokossa. Yllättävät muutokset voivat koskea nimittäin myös Suomea tavoilla, joita on tällä hetkellä äärettömän vaikea ennustaa. Vaikka yksi tavoite saavutetaan, toinen ongelma voi odottaa jo oven takana. Politiikan, niin keskusteluiden kuin päätöksenteonkin, tulee pohjautua johdonmukaiseen ennakointiin ja moninaisten skenaarioiden huomiointiin.