Miltä Lahden keskusta näyttää tulevaisuudessa?
Lahden kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 7.10, että vuonna 1968 rakennetun Keskustalon ulkoasu suojellaan SR-merkinnällä. Tämä sinetöi, että tulevaisuudessa ainakin puolen korttelin verran Lahden keskusta näyttää yhtä harmaalta kuin nytkin.
Kaupunkikuvan kehitys on poliittinen päätös. Harmaata kaupunkia ei synny, jos sitä uskalletaan vastustaa. En toki sano, etteikö asiantuntijoita, kuten Museovirastoa, tule suojelupäätöksiä tehdessä kuunnella. Päin vastoin päätöksenteossa tulee aina ottaa huomioon asiantuntijanäkemykset ja ajankohtainen tieto. Tässäkin yhteydessä virastolla oli mielipiteitä Keskustalon julkisivun arvosta.
Kuulemisen ja asioihin perehtymisen jälkeen tulee kuitenkin olla itsenäisen poliittisen päätöksenteon vuoro. Herääkin kysymys, mikä on valtuuston rooli, jos kaupunkia kehitetään lähinnä Museoviraston ja muiden vastaavien ehdoilla?
Monessa muussa Suomalaisessa kaupungissa on jo löytynyt rohkeutta. Turussa torin laidalta purettiin 70-lukuinen vanha betonimöhkäle ja rakennettiin yleisilmettä kohottava, modernin ja klassisen arkkitehtuurin mittasuhteilla leikittelevä uusi hotellirakennus. Helsingissä rakennetaan Kruunuvuorenrantaan moderneja jugendtaloja - kaupunki kaunistuu talo kerrallaan. Lahden valtuustokin on käynyt Virossa ihastelemassa, kuinka modernia ja klassista tyyliä mukaileva arkkitehtuuri voi olla todella kutsuvaa ja innovatiivista.
Viihtyisä ympäristö siis tuppaa olemaan täynnä elämää ja pöhinää. Eikö juuri tätä haluta myös Lahden keskustalle?
Kukaan ei kuitenkaan missään vaiheessa ole esittänyt Keskustaloa purettavaksi. Eikä kukaan, en edes minä tällä mielipidekirjoituksella, yritä määrittää, mikä on kaunista. Keskustalo saa olla ja jäädä juuri sellaiseksi, kuin se nykyään on. Suren kuitenkin sitä, että suojelumerkinnällä rajattiin ulos liuta tulevaisuuden mahdollisuuksia kiinteistön ja pahimmillaan alueen kehitykselle.
Eräässä suojelumerkintää puoltavassa puheenvuorossa kehotettiin nostamaan katse ylös katutasosta. Itsekin kyllä kannustan näin tekemään, sillä suojelumerkinnän ongelmallisuus avautuu kokonaisuudessaan juuri tällä tavoin. Kun nostaa katseen ylös voi huomata, että suojelunmerkintä haettiin puolen korttelin harmaalle betonimassalle, jonka elementtisaumoihin on pinttynyt likaa.
Älkääkä ymmärtäkö väärin. Rappioromanttisessa betonibrutalismissakin on tunnelmaa ja “sitä fiilistä”. En vain halua suojella sellaisia rakennuksia Lahden keskustan paraatipaikoilla.
Toivonkin valtuuston tulevaisuudessa ottavan rohkeammin kantaa niin uudisrakentamisen kuin olemassa olevien kiinteistöjen ulkonäköön. Makuasioistakin voi kiistellä - ainakin arkkitehtuurista.